Eilen lauantaina nyrkkeiliä Robert Helenius kohtasi Samuel Peterin nyrkkeilyn raskaansarjan titteli ottelussa.

Seuraan vähän tai valikoiden urheilua, oikeastaan mua kiinnostaa vain urheilussa  tilastot,ennätykset ja erilaiset harviniusuudet.

Nyky televisio-maailmassa on muutenkin harvinaista että näkisi jotain LIVE-urheilua ilmaiseksi.

Maksu-kanavat on jonkinmuotoinen haitta niille jotka katsovat harvoin urheilua. Kun seuraa vähän, silloin ei halua tai tarvitse maksaa turhasta.

Yle on mukava poikkeus televisio-maailmassa kun näyttää tälläisiä urheilu- tai kilpailu-tapahtumia. Runo-harrastelijana myös urheilu on hauskaa, joko seuraaminen tai itse suorittaminen.

Niin ne urheilun tilastot ja harvinaisuudet. Ilmeisesti joskus 1800-luvulla kun nyrkkeily on kehittynyt kansainväliseksi urheilu-lajiksi.

1800-luvulla on ollut jo kaiketi yhtenäiset säännöt, silloin on varmaan voitu otella maailman mestaruudesta nyrkkeilyssä.

Silloin varmaankin on ollut yksi katto-järjestö ja kussakin paino-luokassa vain yksi maailma mestari.

Muistan kun seurasin aktiivisesti nyrkkeilyä, silloin kun IRON-Mike Tyson oli kiistaton maailma-mestari. Siis 90-luvulla vai oliko se 80-luvun lopulla.

Silloin kiistaton maailma-mestari tarkoitti että nyrkkeilijä oli kolmen eri liiton mestari (kaiketi ne oli IBF,WBA ja WBC, en muista enää varmuudella)

Nyt nyrkkeily maailma on hajonnut ja liitoja on lisää, kolmen edellä mainitun lisäksi jostain on ilmaantunut pari liittoa lisää, olikohan ne IBC,WBO tai IBU.

Vai onkohan se IBU amupuma-hiihto-liitto ja WBO naisten koripallo-liitto.

Näin käy kun seuraa harvoin urheilua, niin usein lehdissä tai radiossa toimittajat olettavat että kaikki tietävät kaiken urheilista.

Palatakseni otsikoon eli Brutaaliin maailmaan. Eilisessä ottelussa kävi huonosti Samuel Peterille, hänet tyrmättiin 9 erässä.

Kun olen seurannut joskus paljon nyrkkeilyä, niin tuo tyrmäämisen hetki. Slloin kun tyrmättävältä "valot sammuu" tai "vintti pimenee", ne hetket ei ole kaunista katseltavaa.

Haussua kyllä, yksi mitä katsojat odottaa on juuri tuo tyrmäämisen hetki. Ihmiset ei ole paljoa edenneet kivi-kautisesta ajattelu-maailmasta.

Toiselta kantilta tyrmäämisen hetki on jopa runollista, samalla hetkellä voittajan yli-voimaa ja hävinneen maailma romahtaa.

Tyrmäämisen hetki on osoitus maailman julmuudesta, hävinnyt makaa kanveesissa. Voittajat juhlii, hävinneet yrittää "elvyttää" tyrmättyä.

Nyrkkeilyn historiaan ja muistoihin. Helpot ja yksin-kertaiset valinnat, itse pidän parhaana nyrkkeilijänä Muhamed Alia ja hyvänä kakkosena Mike Tysonia.

Suomalaisista nyrkkeilijöistä arvostan korkealle Jyri Kjälliä (miten-se-kirjoitetaan), Amin Asikaista, Robert Heleniusta sekä Eva Wahlströmiä