Muutama tekstin pätkä,

 

I

Miehet rauhallisin askelin kävelivät hautuumaan portille. Kättelivät. Rovasti Kuljunpelto jäi seisomaan takorautaisen portin pieleen. Vinoryhtinen mies askelsi kohti kauppalan keskustaa. Orava juoksi pitkin kivimuuria. Rovasti kaivoi taskustaan pähkinöitä. Orava ei perustanut uskonmiehen käden ojennuksesta. Perjantaiaamun valo antoi jo merkin tulevasta talvesta.

 

II

Minulla on vain vaatteeni, taskukello ja eri pari jalat

 

III

 

Diesel Mersu kääntyi marjapuuron värisen tuvan pihaan. Kauppalan paras taksiyrittäjä jättää Mersun käymään, nousee autosta ulos. Tuvasta astuu ulos vanha emäntä ja vinoryhtinen mies. Rouvalla tumma pitkä leninki yllä. Tumman sininen huivi päässä. Vinoryhtisellä miehellä on tummapuku, se ei ole rippipuku, mutta kyllä sellainenkin hänellä on talella.

-Aurinkoista huomenta, rouva! Huutaa taksimies, nojaillen Mersunsa kattoon. Ennen kun hän ehtii aukaisemaan ovea, on jo vanha emäntä saanut repsikan puolen oven auki, istahtaen etupenkille.

-Huomenta,huomenta.Vanhalla rouvalla on sylissään kävelykeppi ja musta käsilaukku. Tummat kulmakarvat mutkalla vinoryhtinen mies istuu äitinsä taakse. Hän on ollut kolmatta vuotta sairauseläkkeelle tienrakkenustöistä. Sen ajan hän on asunut äitinsä luona. Kuluvan vuoden alussa on luovuttu kolmesta lehmästä ja muutaman aarin pelllosta. Pelto on vuokrattu pitäjän suurimalle maanviljelijälle. Vinoryhtisen miehen työt ovat äitinsä syntymäkodissa vähentyneet olemattomiin. Vinoryhtinen mies on vasta 52-vuotias.

Diesel taksi nakuttaen peruuttaa pihasta soratielle. Kauppalan terveyskeskukseen on vajaat 15 kilometriä. Hiljaa kolmikko istuu koko matkan. Soratieltä asfalttitielle, ison valtatien yli. Kaupalan keskustan ohi, jossa on viisi kaupppaa, kolme pankkia, kauppalan koulu sekä posti. Vartin kuluttua he ovat perillä. Kaikki kolme kävelee odotusaulaan, miehet hatut käsissä rouvan perässä. Vinoryhtinen mies käy ilmoittamassa äitinsä saapumisesta. Vanha emäntä keskellä, sairauseläkelläinen oikealla, taksimies vasemalla istuvat tyhjässä odotusaulassa. Viiden minuutin kuluttua kunnanlääkäri Kalpavaaara käy kutsumassa vanhan emännän luokseen. Vinoryhtinen mies ja taksimies kävelevät terveyskeskuksen kahvioon. Äitinsä mukana tullut mies ostaa kaksikolle kupit kahvia ja sokeririnkilät. Taksimies antaa matkalaskun. Vinoryhtinen mies maksaisi sen kunhan vain sairauseläke tulisi kuun vaihteessa tilille. Sanaakaan puhumatta he juovat kuppinsa tyhjiksi, taksimiehen viiksiin jää sokeririnkilästä sokeria. Vinoryhtinen mies ottaa viereiseltä pöydältä Maaseuden tulevaisuuden, selailee sitä nopeasti. Taksimies kaivaa tupakka-askin ja tulitikkuaskin. Ravistelee niitä merkiksi seuralaiselleen. Vinoryhtinen mies nyökkää, taksimies poistuu ulos tupakoimaan. Selattuaan lehden vinoryhtinen mies kävelee hitain askelin odotusaulaan, istuu tekonahkaiselle tuolille. Vaihtaa kuitenkin paikkaa muovituolille. Samalla taksimies tulee viereen istumaan. 35 minuuttia on kulunut kun kunnnanlääkäri Kalpavaara ja vanha emäntä tulevat ulos lääkärin huoneesta. He kättelevät, odotusaulassa istuneet miehet ovat nousseet jo seisomaan.

Kolmikko kävelee ulko-oven vierellä seisovaan taksiin. Tällä kertaa taksimies ehtii aukaisemaan oven vanhalle rouvalle. Terveysasemalta taksi kääntyy isomalle tielle. Silloin takapenkiltä kuuluu vinoryhtisen miehen kysymys.

-Mitä kunnanlääkäri Kalpavaara sanoi teille äiti?

-Samat sanat kuin edellisen kerran. Piipun polttoa ei tarvitse loppettaa, yömyssyn voi joskus ottaa, saunassakin saa käydä.

-Määräsikö se Kalpavaara uusia lääkkeitä?

-Eipä tuo määräännyt. Entiset lääkkeet pysyi samana.

-Puhuitteko te äiti hänelle kuulokojeesta?

-Ei minun tarvinnut, Kalpavaara kuuli minua ihan hyvin! Takapenkillä istuvan miehen kulmakarvat kurtistuivat, taksikusin kasvoille ilmestyi pieni ivallinen hymyn kare. Hän katseli taustpeilistä takapenkilllä mutristelevaa miestä. Loppumatkan kolmikko oli yhtä hiljaa kuin tullessakin.

Kun taksi kääntyy marjapuuron värisen tuvan pihaan, pääskysiä lentää tuvan ylitse etelän suunnalta. Vanha emäntä ja vinoryhtinen mies nousevat autosta. Taksi peruuttaa nakuttaen pois pihasta, ennen kuin sen perävalot ovat hävinneet, on jo vanha emnätä tuvassa sisällä.

Vinoryhtinen mies unohtuu katselemaan lintujen liitoa. Punnitsee niiden tarkoitusta, ikään kuin sillä olisi vaikutusta tähän aamupäivä retkeen. Lintujen katselija tuuppaa kädet taskuun, samalla viheltäen Peltoniemen Hintriikan surumarssia. Kello on vartin yli aamu yhdentoista, mies kävelee saunaan. Täyttää kiukaan pesän oman metsän koivuklapeilla. Alkaa keskikesän kiivas saunakausi.

 

 

IV

Olen syytön, arkisin.

Olen ollut töissä, nuorena.

Olen rakastunut, perjantaisin.

Olen rakastellut, lauantaisin.

Olen vihannut, sunnuntaisin

Olen lyönyt, keväisin.

Olen ollut putkassa, syyttömänä

Olen joutunut kuulusteluun, kerran.

Olen saanut tuomion, todistetusti.

Olen saanut turpiini, kahdesti.

Olen joutunut todistajaksi, vastoin tahtoani.

Olen syönyt sinua silmilläni, toistuvasti.

Olen riisunut sinut alastomaksi mielikuvissani, jatkuvasti.

Olen nähnyt sinut itkevän, silloin minäkin itkin.

Olen lohduttanut sinua, sinä et lohduttanut minua.

Olen jättänyt sinut, vastentahtoisesti.

Olen narsisti, tietoisesti.

Olen kylmä paskiainen, valitettavasti.

Olen uhri, ainoastaan.

Olen aviomies, petollisesti.

Olen toinen mies, vulgaaristi.

Olen sosialisti, vieläkin!.

Olen kunnollinen, hiljaisesti.

Olen lammas, vain lakanoiden välissä.

Olen susi, ihmiselle.

Olen koira, pomolleni.

Olen kissa, pistoksissa.

Olen romanttinen, miehekkäästi.

Olen sensuelli, tulisesti.

Olen varakas, salaisesti.

Olen katseiden kohde, rivosti

Olen konservatiivi, liberaalisti.

Olen tiukkapipoinen, värikäästi.

Olen humanisti, pöyristyttävän julkeasti.