Marraskuu hiipii ikkunaan
kuin varjo, joka tuntee nimesi.
Se kantaa mukanaan kylmää
ja jotakin väistämätöntä.
Lehdet ovat jo lähteneet,
vain oksat puhuvat tuulelle.
Kadulla askeleet kaikuavat
kuin muistot menneestä vuodesta.
Ilma maistuu raudalta,
märältä sammalelta ja lupauksilta.
Kuu näyttäytyy harvoin,
mutta sen valo riittää.
Marraskuu on rauha ennen rajaa.