Hiljaa herää järven pinta,
sumu viipyy kaislikossa,
auringolla kultaiset sormet,
ne silittää nurmen niskaa.

Varis huutaa kauempana,
puut eivät vielä liiku,
vain pieni tuuli hengittää
pellon laidassa hiljaa.

Kaste piirtää karttaa lehtiin,
yön viimeinen varjo kaikkoaa,
kahvi höyryää portaan pielessä —
ja kaikki on hetken kohdallaan.