Päivä nousee muttei syty,
vain harmaa hengitys horisontissa.
Maa on märkä kuin muisti,
joka ei suostu unohtamaan.
Puiden varjot venyvät pitkiksi,
vaikka aurinko piiloutuu.
Sade rummuttaa katoilla
kuin toistuva rukous.
Ikkunan takana maailma
on sumuinen ja hidas.
Kynttilän liekki huokaa,
levittää pientä lämpöä.
Marraskuu tietää ihmisen rajat.