Kylmä aamu avaa verhot
ja päästää sisään sinertävän valon.
Se ei lämmitä,
mutta näyttää kaiken rehellisesti.
Ikkunalasiin piirtyy
ohut, hauras kuvio.
Kaupunki herää hitaasti,
laahustaa märissä kengissään.
Koirat haukkuvat kaukana,
kuin vahvistaakseen olemassaolon.
Pöydällä lepää kirja,
sen sivut tuoksuvat vanhalta paperilta.
Marraskuu antaa tilaa ajatuksille.