Vuosien varella olen pari kertaa vuodessa käynyt teatterissa, en koskaan käy katsomassa samaa esitystä kahdesti. Haluan säilyttää teatterin ainut kertaisuuden.

Nämä esitykset joita olen nännyt on ollut etupäässä harrastelija teatteri esityksiä.

Esitykset jotka olen nyt 2000-luvulla nähnyt: (kaikkien esityksien nimiä kokonaisuudessaan enää muista)

-Mooseksen pontikka-pisnes (Hakkarissa)

-Mooses ja.... (sujuvasti olen unohtanut nimen, mutta jonkinlainen jatko-osa näytelmälle  Mooseksen pontikka-pisnes)  (Hakkari)

-Hyvää syntymäpäivää Vivian (Lempäälän nuoriso-seura)

-Hilman Päivät (Hakkarissa)

-Hurskas Kurjuus (Hämeenkyrö)

-Opri (Nokia)

-Romeo & Julia (Rudolf Steiner koulu)

-Pinokkio (Rudolf Steiner Koulu)

-Pitkäjärveläiset (Orivesi)

-Kuin tuhka tuuleen (Lempäälän nuoriso-seura)

-Tapani Rautavaaran-elämä (Nokia)

Eilen kävin katsomassa Birgitan teatterin VIULUNSOITTAJA KATOLLA

On hyvä etten ollut nähnyt mitään versiosta aikaisemmin.

Esitys oli hyvä, olen suhtautunut vasta varauksellisesti "laulu-teatteriin", mutta tämä oli ihan ok.

Teatterin-yleis-sivistykseni on rajallinen, "Nousee päivä, Laskee päivä"-laulu en tiennyt että laulu on VIULUNSOITTAJA KATOLLA-näytelmästä

Keijo Karttunen (ilmeisesti kansan suussa kulkee lempinimi Nokian Pavarotti) näytteli pääroolin.

Jari Hankela teki hauskan roolin räätäli Motelina.

Loistavasti raamattua sanaili ja rabbina hääri Seppo Korjus

Näytelmän uni jakso oli paras osuus. Kuolleiden "tanssi" jäi mieleen, ehkäpä  tanssijat  tulevat katsojan uniin.

Tuottajana hääri Paula-Maija Melin, ohjauksesta vastasi Laila Karttunen, puvustajana Laura Tikkanen, Graafikkona Salla Karioja.

Viulunsoittaja katolla perustuu Sholem Aleicheimin kertomuksiin, käsikirjoitus Joseph Stein, Musiikki Jerry Bock (lähteenä näytelmän käsiohjelma)

 

Journal of epidemilogy and community healt-lehtihän talvella mainosti tutkimustaan jossa kulttuurin seuraaminen tai tekeminen edistää keski-ikäisten miesten terveyttä. Viulunsoittaja katolla edistää myös nuorempien sekä vanhempien terveyttä