Kakolanmäen keisari
Aluksi pelkäsin tyhjää paperia, en halunnut liata tuota puhdasta paperia.
Sitten kirjotin itseni runouden Kakolanmäelle, en halunnut siine, mutta sinne päädyin.
Runoistani menetin otteen, en halunnut pitää perää, halusin vain soutaa.
Nyt en halua muuttaa tavuakaan, uskottelen olevani Tommy Taberman
Uljaasti kuin titanic aion törmätä jäävuoreeni, en aio kääntää ruoria.
Kuolemassa runoilijat ovat tasa-arvoisia, kuolema on jalusta jolla he seisovat.
Sukuni vanhimmat ovat siellä missä jalustalla seisovat Lauri Viita sekä Lasse Heikkilä
>
hänelle paistaa aina aurinko
Aivot sysii jälki humalaa.
Aion syödä järvi kalaa
Aika syksyn, jäät palaa.
Ainoa syy jättää Laa-Laa.>
2
me
Valtakuntamme on kait pantu alulle lepikossa tuonelan,
Tyhjällä purella seilasimme pitkin soita pimeitä.
Herroja pakenimme metsään, niin, suksilla puisilla.
Rahvas huomas olevansa alakuloinen, vaativat itselleen syntipukkia
Ensin ne noudettiin siniveristen valtakunnasta, kyllästyttyämme vaihdoimme puolelle idän.
Nyt kun purtemme arvokas on, peräsimeen sysätään lännen sankarit.
>
kaupunki ranskassa
sinua kaipaan, Sirap.
Sinua halajan, Sirap.
Paljasta aarteesi, Sirap.
Mua viettelet, Sirap>
Väsyttää
Väsynyt oon tähän riimi mässäilyyn,heidät kiroan jotka mieleni myrkyttää.
Väsynyt oon tähän sanojen tulvaan, heidät kiroan jotka sanani syö.>
Kaukaa karhua katselin,
Sen halusin kellisttää.
Alkoi jahti jumalainen, karhu pakenee,
Minä haulikko tanassa jahtaan tuota metsän kuningasta.
Saavutan sitä, tähtään ja laukaisen. Huti.
Nyt karhu pakenee lujempaa, en näe enää tuota otusta.
Taidan jäädä tahän passiin, ehkäpä pelottamani otus joskus palaa luokse mun.
Halikostani poistan panokset, haluan vain katsella metsän kuningasta.
Ehkäpä näen kuinka tuo uljas otus saalistaa, kuka tietää.
Karhun taljaa en halua sänkyyni, pitäköön turkkinsa ylpeydellä tuo metsien jumalainen otus.>
Sieluni on vaeltanut runon maailmaan,
kun toisten miesten sielut temmeltää sotien juoksuhaudoissa.>
painajainen
Tänään ei mies riimiä kuljeta,
vaan nyt riimi vie miestä>
minä
Olen vahvasti humalassa,
seison vakaasti kumarassa,
roikun väärässä jumalassa.>
hän
Unohdin ostaa kaupasta Tolua.
Hän vain osaa minua torua.>
1
minä
Olen hetkessä kiinni.
Kuolema saapui, siirryin ajasta ikuisuuteen.
Olin hetkessä kiinni.
Kuolema siirsi minut perfektistä imperfektiin.
>
1
minä
Tänään täytän neljäkymmentäkaksi.
Tänään paikalle saapui keski-iän taksi.
Tänään ovellani seisoo loppu elämän vaksi.>
1
Syksy
Olisko helppo rakastaa syksyä?
Kuin unelmia,niin, fantasiaa.
Ehkäpä en ole koskaan tavannut häntä.
Sängyssäni maksin, häntä kaipasin,
Tuo nuori nainen, moniselitteinen kuin puuma.
Hän tuoksuisi roudalle ja kylmälle juuri sataneelle lumelle, rakastaisin häntä.
Asettuisin aamulla häntä odottamaan, pelkäämättä.
Tuo nuori nainen, sorja sekä notkea kuin roudaton maa.
Hän joka sirkkojen kylässä kuljeksii, surullisine silminiin.
Se mitä hänessä en rakasta, niin, hänkään ei ole täydellinen, se mitä en rakasta on hänen suunnaton vallattomuus.
Haluaisin hänet, sellaisenaan, hänet vain.
Katselen kuinka syksyni riisuu itsensä kesän vihreydestä, syksyni pukee päällensä roudan harmauden.
Tuo kaunis syksyni, toiveunta, kuolla toivoa.
>
Kevään konsonantit korvissa kaikuu.
Konsonantit kevättä kaivertaa kehollani.
Vaikertaako vokaalit viellä vierelläni?
Vai vaeltaako vokaalit vuolaasti vintilläni?>
1
Rakkaus
Rakkaus saapui sydämeeni, täytti minut lämmöllä sekä ilolla
Aivan pieneksi hetkeksi kun käänsin selkäni, rakkaus iski minua puukolla selkään.>
Juudas
Jumalaksi en halunnut.
Jeesukseksi eivät ottaneet.
Alan juudakseksi, mutta ei minulle kolmekymmentä hopea rahaa riitä alkuunkaan.>
Minä
Kuusitoistavuotiaasta olen kantanut ruokaa asiakkaiden suuriiin suihin.
Muovisen prikan pohjaan jää hikisen kämmenen kuva.
Prikka sulaa ajan saatossa, ei sula tarjoilijan mieli.
Huulillani ikuinen jano sekä öinen pano.
Seisten syön, ystäväni tulinen kokki, yhdessä kumoamme jäähtyvää lounasta.>
jossain aivan muualla
Kuuma aavikko, 28657 dyyniä polttavaa.
Syvä meri, 28657 pohjassa makaavaa laivaa.
Sinä, 28657 kertaa kerroit rakastavasi mua.
Tapion linna, 28657 puuta käyttetty valta-istuimeen.
Sade, 28657 erilaista pisaraa jysähtää lätäkköön.
Avaruus, 28657 löytämätöntä kulttuuria.
Taikurin laatikko, 28657 eriväristä liinaa yhteen sidottuna.
Lapseni mun, 28657 kertaa tänään kysynyt ”joko ollaan perillä”
Leski rouva, 28657 minuuttia elinaikaa.
Kaktus, 28657 terävää pikkiä.
Runo, 28657 sanaa jätin kirjoittamatta.>
liian pitkä perjantai
Runoillakin on rajansa, liian kovat riimit rikkoo runon keino-nurmen.
Rajat kaadettuaan runo laukkaa kedolla aamu-kasteisella.
Kun juoksen säkeiden perässä, saavutanko säkeiden sulon tänäänkään?
Riimini karkasi, annoin säkeiden kuolla nälkään.>
J
Hämäläinen kevät
Palo-aseman kupeessa itseäni poltin mollemista päistä.
Suureellinen matkani alkoi Pispalasta, päädyin hämäläisestä harju maisemasta lähiön moreeniin.
Sydäntäni hiertää ikävä, täällä sua petin,täällä rakastin sua.
Mieltä poltti tyhjyys,täällä sulle valehtelin,täällä sua ihailin.
19 vuotta meni katsellessa VPK:n lähtöjä, nyt on mun aika lähtee.
Silmäkulmassa kyynel virta kuin Tammer-kosken kuohut, etpä niitä huomaa.
Tavarat pakattu jennki-kassiin, nyt taakse jää jenkka-kahvat sun.
Totuus polttaa mieltä, palo-arvet ikuisesti mielessä leimuaa. >
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.