Aloitan kaukaa, miltei elämäni alusta. Vedän tässä kohtaa muutaman mutkan suoraksi. Olin ujo lapsi ja ujo nuori. 20 vuotiaaksi en ollut käyttänyt lainkaan alkoholia. Työelämäni alkupäässä olin ravintolassa tarjoilijana töissä. Näinä vuosina ystäväpiirini laajeni ja usein olimme ystävien kanssa anniskeluravintolassa. Alkoholin käyttö muuttui ongelmakäytöksi ihan huomaamatta. Tein vuosikausia paljon töitä ja samalla alkoholin käyttö muutti joka päiväiseksi.

Kun täytin 40 vuotta, olin lääkärintarkastuksessa. Lääkärin kanssa tuli puheeksi alkoholin käyttö, se oli herättävä keskustelu. Lääkäri ei tuominnut käyttöä, vaan pikemmin tarjosi apua ja näytti erilaisia mahdollisuuksia.

Tartuin tuumasta toimeen ja lopetin alkoholin käytön kertaheitolla. Aluksi lopetuspäätös tuntui helpolta. Viikkojen kuluessa huomasin, miten paljon ravintoloissa istuminen oli vienyt vapaa-aikaani. Tämä aika oli nyt aivan tyhjää. Vapaa-aikani muuttui tyhjäksi, jolloin ensi kertaa huomasin olevani alakuloinen tai masentunut. Muutaman viikon pähkäiltyäni, yritin keksiä itselleni tekemistä.  Sitten keksin että, tyhjät hetket täytin sauvakävelyllä ja aloitin harrastamaan kirjoittamista. Kirjoittamista olin etupäässä tehnyt vain koulussa. Liityin jopa aikuisopiston kirjoittajapiiriin. Nämä pikku toimet auttoivat minua muutaman vuoden olemaan raittiina.

Ensimmäinen retkahdus tapahtui reilun kahden vuoden jälkeen, juhannusviikonloppuna. Tämä viikonloppu oli huono asia. Menin seuraavalla viikolla lääkärille ja sain raittiutta tukevan lääkityksen. Kirjoittaminen, satunnainen liikunta ja lääkitys, nämä kolme asiaa pitää minua raittiimmassa elämässä kiinni.