Yksittäisiä tarinoita

 

Sinappia ja keksiä

Illan hämärtyessä Mirjaa huimasi. Hän ei ole varma milloin olisi viimeksi syönyt, sen täytyy olla sairaalassa. Mirja seisoo avoimen jääkaapin edessä. Jääkaapin viileys ja kylmä valo luotaa Mirjan alastonta kehoa. Hän ottaa turkulaista sinappia ja pursottaa sitä kämmenelle. Mirja nuoli innolla sinappia. Huimaus jatkui. Kuivakaapista löytyi Marie-keksejä. Revittyään paketin auki, hän pursotti kolmelle keksille sinappia. Huimaus lakkasi kun Mirja sai sinapilla voidellut keksit nieltyä.

Hän pelkäsi kolmatta valvottua yötä. Hän ei enää päässyt suruaan pakoon unen maailmaa. Mirja halusi irti surusta ja kivusta. Muttei kyennyt päästää irti kivusta. Ajatuksissaan hän pelkäsi rakastavansa tätä kipua ja harmautta. Pelko voimistui kun huomasi ettei hänellä ole enää muuta surua ja kipua. Mirja pelkää, ettei hän voi enää koskaan itkeä onnesta. Vaan kaikki itku on pelkkää katkeruutta. Mirjan isä on ollut toista kuukautta tehostetun asumisen vanhusyksikössä, hän pelkää isän kuoleman saapuvan surun synkimmällä hetkellä. Ehkäpä silloin Mirja voisi vain itkeä isänsä arkun vierellä. Mirja karkotti kuoleman mielestään. Aamunkoitto vapauttaa hänet kivusta ja surusta.

 

II

 

Mirja seisoo Pyhän Pietarin edessä. Pyhä Pietari on pukeutunut valkoiseen kaapuun, jaloissa hänellä on mustat Croksit. Kultainen vyö solmittuna paksun vatsan ylle. Vyöstä roikkuu hopeiset avaimet. Pyhän Pietarin parta on hohtavan valkoinen. Mirja ei ole varma kauanko hän on tarkastellut Pietarin olemusta.

-Päätit sitten lähteä viimeiselle matkalla alasti. Pietari helisyttää hopeisia avaimiaan ja naurahtaa kevyesti. Mirja on varma että pyhä mies katsoo hänestä ohi. Ikään kuin taivaanrannan nousevaa aurinkoa tai kuoleman ratsujoukkoa hevosineen. Ne hevoset ovat väriltään hallavia ja ratsujoukon kärjessä on Perkele itse. Mirja katsoo taakseen, taivaanrantaa ei näy, eikä mitään ratsujoukkoa. Kevyesti leijuvaa usvaa ja kirkkaita valoja kyllä on. Lapsuudestaan hän muistaa sää ennustuksen ”alavilla mailla hallanvaara”. Kaunista lausetta hän ei enää voi kuulla, tuskin taivaassa soi mikään maallinen radiokanava.

-Niin, tämä kaikki kävi niin kovin äkkiä. En minä kuulu taivaaseen. Olisin tahtonut sinne toisaalle. Mirja sanoo kevyen huolettomasti. Mirja uskoo itseensä ja vielä ei ole toivoa menetetty. Nyt pitää asiaan vielä vaikuttaa. Tämä olisi se viimeinen hetki.

-Ei tämä ole mikään valintamyymälä, tämä on taivaanportti. Olet elänyt hyvän ja oikeaoppisen elämän. Nyt ei voi enää muuttaa arvovalintoja. Mirja on edelleen varma että Pyhä Pietari katsoo hänestä ohi. Mirja katsoo jo toisen kerran taakseen. Eikä näkymä ole muuttunut.

-Jumala mielellään ottaa taivaaseen tuollaisen dynaamisen uranaisen. Sinulla ja Jumalalla on varmasti synergiaetuja. Et ole enää Jumalan välikappale. Palaa kotiisi.

Mirja hätkähtää hereille. Hän makaa alastomana keittiön lattialla. Hän ei muista koska olisi viimeksi käynyt ulkona tai edes pukeutunut.

III

Mirja on kyennyt nukkumaan. Alasti keittiön lattialla, mutta nukkumaan kuitenkin. Eilen hän miltei joutui taivaaseen. Silloin Pyhä Pietari ei päästänyt häntä helvettiin. Tänään Mirja aikoo päästä helvettiin. Nopeasti Mirja on unessa. Hän kävelee usvaisessa maastossa. On ihanan lämmintä. Samassa Pyhä Pietari astuu Mirjan eteen. Pyhällä miehellä on valkoinen kaapu, kultainen vyö ja hopeinen avainnippu, mutta nyt croksit ovat sateenkaaren väriset. Pietari katselee kaukaisuuteen ja sanoo

-Mirja, Mirja. Et sinä tänäänkään pääse helvettiin. Sinä olet alasti. Ja tätä rajaa ei voi ylittää alastomana.

Mirja hätkähtää hereille. Hän pukeutuu flanelliyöasuun ja käy makuulle keittiön lattialle. Hän nukahtaa nopeasti, sillä vaatimukset pitää täyttää. Nyt hänellä on paremmat mahdollisuudet päästä helvettiin. Unessa kävelee jälleen usvaisessa maastossa. On ihanan lämmintä. Samassa Pyhä Pietari astuu Mirjan eteen. Pietari katselee kaukaisuuteen ja sanoo

-Mirja, Mirja. Et sinä tänäänkään pääse helvettiin. Sinä olet kävellen. Ja tätä rajaa ei voi ylittää kävellen, pitää olla jokin kulkuneuvo.

Mirja hätkähtää hereille. Hän vaihtaa ylleen valkoisen kauluspaidan, ratsastushousut ja -saappaat. Kypärän hän panee kaikesta huolimatta päähänsä. Vasempaan käteensä hän ottaa piiskan. Mirja käy makuulle keittiön lattialle ja ajattelee Peppi Pitkätossun hevosta. Mirja nukahtaa nopeasti. Hänellä on paremmat mahdollisuudet päästä helvettiin. Unessa hän kävelee jälleen usvaisessa maastossa. On ihanan lämmintä. Samassa Pyhä Pietari astuu Mirjan eteen. Pietari katselee kaukaisuuteen ja sanoo

-Mirja, Mirja. Et sinä tänäänkään pääse helvettiin. Sinä olet suomen hevosella. Ja tätä rajaa ei voi ylittää suomen hevosella.

Mirja hätkähtää hereille. Hän saa itkupotkuraivarin, nyt ei auta minkäänlaiset jaksuhalit. Hän piiskaa itseään reiteen. Housut ratkeavat ja reidestä tihkuu verta. Itku ja verenvuoto vaimenivat vasta aamun valjetessa. Hän on kolmatta tuntia maannut vain pelkkä ratsastuskypärä päässä keittiönsä lattialla. Alkaa olla viileä, Mirjan iho on kananlihalle ja hän värisee. Hän ottaa lääkekaapista kourallisen rauhoittavia. Vaihtaa ratasastuskypärän, pyöräilykypärään. Mirja käy makuulle keittiön lattialle. Hänellä nukahtaa nopeasti. Nyt hänellä on paremmat mahdollisuudet päästä helvettiin. Hän kävelee jälleen usvaisessa maastossa. On ihanan lämmintä. Samassa Pyhä Pietari astuu Mirjan eteen. Pietari katselee kaukaisuuteen. Mirjan pää kääntyy, nyt taivaanrannassa täytyy olla kuoleman ratsujoukko, sillä Mirja on tehnyt kaiken sn mitä Pietari on toivonut. Muttei taivaanrantaa näy eikä kuolema ratsujoukko. Pietari keskeyttää Mirjan katselun ja sanoo

-Mirja, Mirja. Et sinä tänäänkään pääse helvettiin. Olet miesten pyörällä. Annan sinulle kaksi neuvoa. Pohdi milloin sisukkuus muuttuu typeryydeksi. Pohdi sisukkuuden olemusta ja milloin on syytä lopettaa kuoleman kaipaus.