Julkisen terveydenhuollon tehtävä ei ole toimia ohjelmistoyritysten lypsylehmänä. Silti järjestelmähankinnat ovat usein muodostuneet monimutkaiseksi viidakoksi, jossa suuret kansainväliset toimijat sanelevat ehdot, ja hoitohenkilökunta joutuu mukautumaan kankeisiin järjestelmiin. Aikaa kuluu tietokoneen ääressä, kun sen pitäisi kulua potilaiden hoitamiseen.

Vasemmistolaisesta näkökulmasta ongelman ydin on selvä: yhteisiä verovaroja on käytettävä tehokkaasti ja avoimesti. Ohjelmistohankintojen on perustuttava julkiseen ohjaukseen, avoimiin rajapintoihin ja mahdollisuuksien mukaan avoimen lähdekoodin ratkaisuihin. Julkisen sektorin ei pidä sitoutua vuosikymmeniksi yksittäisten yritysten armoille.

Myös hankintojen valvontaa on vahvistettava. Kansalaisilla on oikeus tietää, mihin miljardeja euroja käytetään, ja hoitohenkilökunnan kokemusten on oltava päätöksenteon keskiössä. Liian usein järjestelmiä suunnittelevat konsultit ja johtajat, kun taas niiden todelliset käyttäjät jäävät sivuun.

Hyvinvointivaltion uskottavuus ei rakennu näyttäville tietojärjestelmähankkeille vaan toimiville palveluille. Siksi tarvitaan kansallista yhteistyötä, yhteisiä standardeja ja rohkeutta kyseenalaistaa markkinaehtoinen ajattelu, joka on tuonut terveydenhuoltoon enemmän laskuja kuin ratkaisuja.

Potilaiden hoidon ja henkilöstön työolojen on oltava tärkeämpiä kuin ohjelmistotalojen voitot.