Ajattelen vain tuomitsemista,
haluaisin vain nöyrytää.
Osoitaa olevani oikeassa,
alentaa toisen väärässä olevien joukkoon.
Luulen olevani suurempi ihminen,
mielessäni tummat ajatukset
Kaikki kuitenkin päätyy tomuksi,
joukkoon matojen päädymme tasaveroisina.
Voisinko käyttää aikani paremmin,
muiden hyväksi, kykenenkö olemaan pyyteetön.>
Olen ollut mieleltäni pikkumainen,
Vaatinut itselleni etuja, olen turhamainen.
Odotin luvattuja tekoja, sain pelkkää tyhjää.
Alku oli lupaava, odotuksen jälkeen jäi pelkkä jää.
Mieleni tummeni, vaadin selitystä.
Syyttelin muita, janosin menestystä.
Suunnitellut olin päivää tavallista,
luhistuneesta lupauksesta toivuin, taivaallista.
En enää noitunut muita,
olin vapaa, ilman hampaita ja luita.
>
Yksin uneksin naisesta kuumasta,
Liian kaukana olen hänen uumasta.
Öisin hän vaeltaa uniini ruumasta.
Miksi näen kuumia unia karvaisesta puumasta?
Haikailen yhteisestä lounaasta, ehkäpä munakasta.
Unissani nainen tulinen kohtelee uneksijaa kuin lasta.
Nainen kaukainen ei taida välittää rakkauden laista.
Aika kuluu, kutsut vähenee, enpä taida nähdä naista.>
Kävelin läpi kaupungin kirkkaiden sykkivien neonvalojen.
Jouduin jättämään kadut, pääsin joukoon tavallisten kalojen.
Matkani kohosi tasolle jumallisuuden, en kuollutkaan kuin ken.>
jen & ken. ihan ei osu kohdalleen
Pelkään sukeltaa uuteen nuoreen rakkauteen.
Vaikka rannalla seison rakkauden hyökyaalto nielee mut.
Kuljen aallon harjalla kuin kuolematon Jim Morrison.
Rakkauden meren olen valloittanut, syleilen maailmaa.
Menneisyyden tuskat olen jättänyt taakseni, ne noudan tämän invaasion loputtua.
Eipä kyllä tarvitse muistella entisiä, en kaipaa vanhoja muistoja.
Uuden rakkauden voimalla elän huomiseen, jaksan ilman meneisyyden taakkaa.
Sitten tulee seitsemäs aalto, meidät vie paratiisiin rakkauden.>
Makaan maailmaa piilossa sänkyni alla.
Kesä poistuu taka vasemalle, jään syskyn varjoihin.
Olisinko iloinen jos kykenisin nousemaan ylös.
Uhmakkaasti seisoin, näyttäisin maailmalle runollisuuteni.
Ei, tänään en kykene uhmakuuteen.
Kesä pakenee pelkurin luota, syksy valtaa yksinäisen mielen>
Tapasin sut kevään valossa.
Vietimme laatuaikaa mun talossa.
Syksyn tultua kävit vain vieraissa.
Ratkaisin tilanteen, jät sut sateessa.
Anelit takaisin, olit kuin katuva kissa.
Alkoi meillä sama rumba, elimme valheessa.
Virheen tein, mulla päässä lainehti pissa.
Sut heitin pihalle kuin koiran, olit poissa.
Nyt oon susta vapaa, uusi rakkauteni on Vanessa.>
Viimeisen rivin nimi muutettu jota saan riimin aikaan
Juopunut mieleni, suustani lennähtää lause Lasse Heikkilän.
Jalkani ei enää kanna, heinäkuussa en enää elä.
Joukossa juolukoiden makaan, odotan syksyn tuloa.
Joukot etsiöiden löytää runoilijan masentuneen, kantavat kotiin lepäämään.>
i
Se joka vihaa aurinkoa, vihaa maailmaa.
Minä en aio olla sellainen ihminen.
Nuorena miehenä miltei luiskahdin pimeyteen.
Ystävät suusta suuret työnsivät sinne, ujo luonnostaan runo tyttö veti takaisin valoon.
Syntyi suhde, särmikäs, tulinen.
Lumen tultua saapui myös kylmyys luoksemme.
Runotytön itse hylkäsin tylysti. Pelastajasta tuli uhri.
Olin käynyt pimeydessä, nyt siellä kulki sivullinen.>
Tiellä kulki rekkalasti enkeleitä.
Ne tulivat Iitalasta, ne olivat lasienkeleitä.
Tiesivät jo lähtiessään rikkoutuvansa,
Rekkakuski olisi enkeli-rikkuri.
Nyt tiellä lepää miljoona määrin enkelin sirpaleita,
Ne korjaa Sirpaleena, rekkakuskin korjaa poliisi Liisa.
>
huono, sanaleikki on leikki jota en osaa. Jos joku kertoo sanaleikki-vitsin mä yleensä nauran sille vasta huomenna
Luokseni on tullut lempeä aamu,
eilinen on pelkkä haamu.
Päivän kuumuus imeytyy iholleni,
nukuin yön kuuman tuskissani.
Karvainen nainen pilaa iltani josittelullaan,
hän uniini saapuu, hän keinuu ilkosillaan.
Tämä kaikki unelmointi kesti vain hetkisen,
Jospa vietän järvessä kesäaamun hikisen.
>
J
Mieltäni varjostaa yksinäisyyden varjo.
Pimeys haittaa ajatuksen lentoa.
Hän joka ennen rakasti, on poistunut luotani.
Runollisuuteni lisää yksinäisyyttäni.
Olen runojeni vanki, sanat kasvaa ympärilläni.
Keisarinna joka rakasti, lähti uuteen kotiin.
Tuon lähdön vuoksi joudun luomaan nahkani uudestaan kuin sanaton käärme.
Kesän kuumuus vaikeutaa selvitymistäni,
Hän joka lähti uhkaili mut turvattomuuteen.
Helvetin riimit hän jätti luokseni.
Silmä silmistä, en aio uhrautua.
Kuollut rakkaus, kahleet mielessäni.
Eloton mieli, muuri ei murene.
Veljellisyys unohtunut, uni ei pelasta.
Aurinko sammuu, elämä ei jatku.>
Tukka kuin kekkosella,
Silmät kuin virolaisella,
Suu kuin vennamolla,
Kädet kuin miettusella,
Vatsa kuin sorsalla,
Polvet kuin ahtisaarella,
Niska kuin halosella,
Selkä kuin jääteenmäellä,
Nilkat kuin kiviniemellä,
Jalkapohjat kuin urpilaisella,
Mieli kuin Runoilijalla.>
jolla on liikaa aikaa
eg
Runoiluun pakenin, riimeillä tein laivani.
Yksinäisyyteen jäin, salasin vaivani.
Saarelle autiolle pääsin, rakensin matalan majan,
Hedelmät keräsin, kiersin suuren saaren jalan.
Valtakunnassani yksin elin, olin kansa sekä johtaja,
Riidat ratkaisin runoudella, minusta tuli vapahtaja.
Suuruuden hullu runoilija saarella omalla, halusin pois.
Etsin vanhan laivani, joku oli vienyt alukseni pois.>
Suur miehet, teot turhamaiset.
Kuka muistaa suur naiset, arjen työmyyrät.
Suur miehet, sotimassa.
Kuka tekisi naisten arjen työt jos ryhtyisivät sankareiksi.
Suur miehet, etsimässä kultaa; kunniaa.
Kenen arkiset muistot ovat muualta kuin naisten luota.
Suur miehet, hautuumaalla,
Naisen viime työksi jää haudata suurmiehensä, ja kotityöt jatkuvat.>
Erinomaisen runoni unohdin kaljakuppilan pöydälle,
Sinne jäi myös ruusuni eilinen makaamaan lattialle.
Olin yksin taistellut pahaa maailmaa vastaan,
aseinani mieli ja kynä, ruusuni ruokki lastaan.
Illalla myöhään osallistuin nyrkki tappeluun,
Kylän painimetari mursi multa luun.
Painimestari mahtava vikitteli ruusuani,
Kumpikin vehtasi edessäni kuin kani.
Maailmani kuppilassa sumeni toistamiseen,
itkin ja pillitin kuin mies, osallistuin kutemiseen.
Ruusuni unohti mestarin, kehui jopa runoni,
herkyydelläni voitin hänet takaisin, olin kuin pioni.
>
eka versio, taas rivi järjestystä täytyy muutella, siirrellä.
Runoilija tahtoisin olla.
Olenkin pelkkä nolla.
Ajattelija suuri olisin,
toiveet sellaiset hautasin.
Päädyin keittiöön kuumaan,
ei sieltä eksytä huumaan.
Kotini pienehkö koppero,
Sen ostin kun akasta tuli ero.
Yksin nyt katselen puistoa,
kesät pelkkää vanhan toistoa.
Olisinko onnellinen parisuhteessa,
pystyisinkö elämään nuhteessa.
Vaimoksi tahtoisin naisen karvaisen,
unelmat muodin kaatopaikalle lakaisen.
>
Runoilijan käsittämättömät non-stop unet ovat ydin fysiikkaa.
Runoilijan ihmeelliset rakkauden sanat ovat neumatikkaa.
Runoilija kun pohtii, se on on kuin katselisi maalin kuivumista.
Runoilijan yhden sanan vaihtaminen toiseen on kuin katselisi puun kasvamista.
>
Vaimoni murjottaa pihalla.
Houkutelen sisään lihalla.
Sopu saatiin aikaan illalla.
Tavattiin vuonna 87 Hämeensillalla.
Alku taival pehmitettiin villalla.
Nyt hän mieltäni rassaa toisinaan viilalla.
Harvoin väliimme lyödään kiilalla.
>
A
Miks tuot mukanas riitasoinnut?
Jospa voisit tehdä niin kuin linnut.
Luonani olisit vain, kotiisi silti hingut.
Turhaan sua rakastan, unohdan sut.
Lähtösi jälkeen, uuden aika on tullut.
Uuden rakkaan kanssa oomme kuin hullut.
Aurinko paistaa risukasaani, oot kai kuullut.
Sun rakkautta en kaipaa, vaikka oon luullut.
Uusi ihana nainen täyttää naisellisuudella mut.
Toivottavasti sun mieltäsi ei täytä huurut.
Elämäni muuttui hetkessä, rakkauden airut.
Sinä olet elämästäni ut
>
Eka versio. Sekava, joka toinen rivi vanha sit uusi. Täytyy pohtia rivi järjestystä.
